Author : Marja Salmela
Publisher : WSOY, Porvoo
ISBN 13 :
Total Pages : 135 pages
Book Rating : 4./5 ( download)
Book Synopsis Samasta kodista (Finnish Language) by : Marja Salmela
Download or read book Samasta kodista (Finnish Language) written by Marja Salmela and published by WSOY, Porvoo. This book was released on 2014-12-24 with total page 135 pages. Available in PDF, EPUB and Kindle. Book excerpt: Example in this ebook I KODIN ULOTTUVILLA 1. Leuto tuulenhenki keinutteli kepeästi paraillaan heilimöivää ruista, hipaisi kesäpukuisia pellonpientareita, pujottelihe läpi valkoisinaan kukkivien pihlajien ja liiteli yli pappilan suuren, vanhan puutarhan sieltäkin keräten liepeisiinsä kesän voimakkainta tuoksua. Sitä se sitten karisteli ympärilleen kuin sanoakseen jokaiselle: iloitse ja nauti, kesä on kauneimmillaan! Rovasti pysähtyi astunnassaan, nojasi keppiinsä ja katsoi ympärilleen. Tien toiselta puolelta tuntui mäntymetsän tuoksu, toisella lainehtivat kukkareunaiset pellot. Läheisen veräjän kohdalla oli joukko vielä kukassaan olevia pihlajia. "Morsiusneidoiksi" oli rovastilla tapana nimittää niitä. Itse "morsian" oli pappilan puutarhan ainoa, sinipunertavien sisartensa keskelle kohoutunut valkoinen syreeni. Kun se aukaisi täyteläiset kukkaterttunsa, oli se todella kuin morsian. Silmä katsoi sitä katsomistaan saamatta siitä kyllikseen. Oli kuin kesän koko ihanuus olisi hivellyt katsetta sen häikäisevässä valkeudessa. Tyytyväinen hymy nousi väreilemään rovastin lempeillä kasvoilla. Hän oikaisi kepillään pientä, maahan painunutta metsätähteä samalla kuin toisella hätisteli hyttysiä luotaan, tasaisesti ja hiljaa kuin mahdollisimman vähän häiritäkseen heidän kesäiloaan. Sitten hän uudelleen katseli ympärilleen nauttivasti tyytyväisenä kuin herkuilla nälkäänsä asetteleva lapsi. Tukassa hänellä jo oli paljon harmaita haivenia kasvoissa vielä enemmän vuosien sinne uurtamia ryppyjä. Monta kymmentä kertaa hän jo oli seurannut tätä luonnon puhkeamista keväästä kesäksi. Mutta aina se vaikutti hänen sisimpäänsä samalla vastustamattomalla voimalla. Sielu eli mukana luonnon heräämisessä. Mitä silloin merkitsivät pään harmahtavat haivenet? — Ai, ai, joko minä nyt taas!… Rovasti havahtui kuin unesta ja alkoi astua keputella männikön toiselle puolelle, missä uusi riihi oli kohoamassa pellon laitaan. Pari miestä paitahihasillaan ja otsa hiessä oli nostamassa seinää. — Taitaa tulla kuuma, liiaksikin, puheli rovasti tervehdittyään. — Ei ole työ hauskaa huonolla säällä, mutta ei ole helppo helteessäkään kirvestä heilutella. — Eihän se sen puolesta. — Toinen miehistä pyyhkäisi otsaansa. — Mutta tehtävä on. Mitenkäpä meikäläinen muuten tulisi toimeen! Toinenkin miehistä lakkasi tasoittelemasta hirrenkylkeä. — Olisi vähän tarvis rahaa. Juhannuskin on tulossa, sanoi hän harvakseen. Rovastin käsi tapaili kohta kukkaroa housuntaskusta. — Vai rahaa. No kuinka paljon? — Jos nyt kaksikymmentä. — Tai kaksikymmentäviisi — ehdotteli rovasti. — Parempi päälle kuin vaille, eikö niin? — Hän oli jo vetämässä seteleitä kukkarosta, kun ote katkesi kesken. Oli ehkä ollut varomatonta ehdottaa lisääkin. Tämä Koskinen oli vähän heikko luonteeltaan ja juhlat oli tulossa. Mutta olihan hän jo oikeastaan jättänyt juopottelun, oli liittynyt raittiusseuraankin. Setelit nousivat kukkarosta ja painuivat Koskisen kurotettuun käteen. — Jos tähellisen hankittuasi jää tähdettä, niin ostathan vaikka vehnästä lapsillesi, tuli isällisesti. — Ja Kustille myös, muista, Kustille myös. Sellaisia lapsia ei saa hyleksiä. Elämä on heille muutenkin kovaa. Koskinen työnteli vastaamatta rahoja kukkaroonsa. Sitten käsi kiitokseksi nousi sipaisemaan lakin reunaa niin, että lakki työntyi kappaleen matkaa niskaan. Kohta sen jälkeen heilahti jo kirves ja lastut alkoivat sinkoilla. Rovastin silmä jäi ihailevasti silmäilemään työnalla olevaa puuta. Se oli oikein ensiluokan hirsiä ja sen valkoinen kylki paistoi auringon valossa. Pihkaa oli pursunut esille muutamasta halkeamasta. Tuoreen puun tuoksu ja pihkan haju sekottuivat lauhaan tuulenviimaan, joka hyväilevän kepeästi pyyhkäisi ohi. Tuossa kaikessa oli kuin elämän ja kesän ylistystä. Rovasti tunsi sen. Ja hän tunsi myöskin, että elämä kaikesta huolimatta oli ihanaa. Mutta siinä oli paljon muutakin kuin ihanuutta. To be continue in this ebook